FL -mielipiteet 13.10.2021; Oikeus ja kohtuus – Kiihottamissyytteitä ja tuomiota jaetaan lähinnä tekijän eikä teon mukaan
Olaus Petrin 1500- luvulla kokoamat tuomarin ohjeet löytyvät edelleen lakikirjojen, myös Suomen Laki -teoksen, alkusivuilta. Tunnetuin näistä ohjeista kuuluu: “mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan”. Suomalaiset ovat tunnetusti rehellistä ja lainkuuliaista kansaa ja lait ovat yleisesti ottaen selvärajaisia. Poikkeuksen tekee perustuslaki, jota tarvittaessa tulkitsee eduskunnan perustuslakivaliokunta. Ja tietenkin viime aikoinakin paljon huomiota saanut rikoslain pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Oikeus ja kohtuus jäävät tämän lain kohdalla nostettujen syytteiden ja tuomioiden perusteella toteutumatta. Syytteitä ja tuomiota jaetaan lähinnä tekijän eikä teon mukaan. Lisäksi on mahdotonta tietää, onko tänään sanottu tai kirjoitettu kulloisenkin poliittisen ilmapiirin ja syyttäjän mielivallan mukaan laitonta useiden vuosien päästä. Muiden muassa Päivi Räsänen ja Jussi Halla-aho ovat tällaisen vainon kohteiksi joutuneet.
Perussuomalainen kansanedustaja, Sebastian Tynkkynen, tuomittiin käräjäoikeudessa viime viikon maanantaina tämän lainkohdan nojalla. Tuomio ei ole lainvoimainen, valitus hovioikeuteen on tehty.
Vaikka syyttäjä ja oikeus toisin tulkitsi, ei Tynkkynen edes ollut kirjoittanut tekstejä, joihin perustuen hänet tuomittiin. Hän oli julkaissut sanatarkasti kansalaisilta saamaansa palautetta, ihmisten huolta turvallisuuteensa kohdistuvasta uhasta maahanmuuttajien taholta. Huoli oli ja on aiheellinen, erityisesti Oulussa suurta kärsimystä aiheuttaneiden turvapaikanhakijoista koostuneiden seksuaalirikollisten takia. Myös tuoreet, julkaistut tutkimukset kertovat karua kieltään: 38% raiskausrikoksista epäillyistä oli ulkomaan kansalaisia, tähän päälle vielä jo kansalaisuuden saaneet.
STT uutisoi tuomiosta joko laiskuuttaan tai tarkoitushakuisesti näin: “Tynkkynen kirjoitti, että meidän pitää sanoa tytöille koulussa ettei saa katsoa silmiin tai pukeutua minihameeseen, koska se on toisessa kulttuurissa lupa raiskata”. Tämä on esimerkki lauseesta, joka oli irrotettu kansalaisen kirjoittamasta viestistä. Jokainen järjellä varustettu ymmärtää, että tuokin lause on osa tekstiä, jossa nimenomaan kritisoidaan tuota tiedostavamman kansanosan tarjoamaa ratkaisumallia maahanmuuton aiheuttamaan ongelmaan. Muu media, myös Forssan Lehti, julkaisi kyseisen STT:n myöntämän virheen sellaisenaan. Journalismi ja asioihin perehtyminen ei tätä aihetta käsitellessä ole kovin suuressa huudossa.
Kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja todistettavasti ja tallennetusti puhui turvapaikanhakijoista “loisivina elintasosurffareina” katsottiin, ettei syytä rikosepäilyyn ole ja tutkinta raukesi. Liekö syynä se, ettei kukaan kiihottunut riittävästi loisien puolesta vaikka niitä verrattiin turvapaikanhakijoihin, vai se että tekijä oli vallassa olevan puolueen edustaja. Sananvapaus kuitenkin näyttää tämänkin esimerkin valossa olevan riippuvainen sanojasta. Tällaisesta syyttäjä- ja oikeuskäytännöstä tulevat aivan muunlaiset valtiot mieleen.
Ugandan diktaattori Idi Amin sanoi 70-luvulla sananvapaudesta:” Takaan jokaiselle sanomisen vapauden, mutta en voi taata vapautta sanomisen jälkeen”. Näin tuntuu valtakunnansyyttäjän, Raija Toiviaisen johdolla olevan myös 2020-luvun Suomessa.
Kauas on Olaus Petrin ajoista tultu.